Kuuheijastus
eli EME-yhteys
1946 USA:n armeijan viestijoukot kokeilivat, kantaako 111,5 MHz
signaali kuuhun ja takaisin. Laskelmat osoittivat sen
mahdolliseksi ja 8kW teholla se onnistuikin ryhmälle, jossa oli
mukana luutn. J. de Witt W4ERI. Syyskuussa 1953 H Johnson W3QKI
vastaanotti oman lähetteensä kaikuja kuusta 700W teholla ja 104
elementtisellä antennilla. Samana vuonna Collins radio pystytti
yhteysvälin Iowan ja Washington D.C. välille n 400MHz
taajuudella.
Signaalivaimennus maasta kuuhun ja takaisin on vapaassa tilassa
noin 252 dB luokkaa 144MHz alueella. Koska se on noin 10dB
pienempi 432 MHz alueella on yhteys 2m huomattavasti vaikeampi
toteuttaa, koska antennit ovat kolme kertaa suurempia kuin
70cm:llä. Voimme vain kuvitella niitä vaikeuksia, joita OH1NL
Lenna Suomisella, kerhomme nykyisellä kunniajäsenellä oli
hänen ryhdyttyään kuuyhteyskokeiluihin.
Conkel W6DNG kirjoitti 50 kirjettä mahdollisille
yhteyskavereille ja Lenna oli ainoa, joka vastasi hänelle
olevansa halukas kokeiluun. Ensimmäinen kokeilu tapahtui
18.5.1962, ja sitä seurasi noin 100 koetta.
Muistan, miten hän esitteli kehittämäänsä ilmaisinta muille
OH- miehille ja kertoi mahdollisuudesta saada signaali sisään
kohinan alta, jolloin monet "tekniikan miehet"
todistivat sen mahdottomaksi. Perusvastaanottimena oli
amerikkalainen lentokoneen vastaanotin CR-100, jonka Lenna oli
modifioinut niin perusteellisesti, ettei siitä ollut jäljellä
kuin VFO ja väliasteet kotelon lisäksi. Lenna käytti 800W
päätetehoa ja lähetin oli kokonaan itsetehty pääteastetta
myöten, jossa oli Philipsin triodit: TB 2,5/400, ohjausteho
katodille 300W.
Aluksi Lenna kokeili kahta 7,5m pituista kiertopolaroivaa Yagia,
mutta vaikka Bill W6DNG kuuli häntä, niin Lenna ei kuullut
niillä mitään. Lenna teki 6m x 6,5m verkkoreflektorin, jonka
edessä oli 12 kokoaallon elementtiä ja jonka gainin pitäisi
olla 21 dB.
Tämä mahdottomana pidetty yritys onnistui 11. päivänä
huhtikuuta 1964 klo 15.00-16.00 GMT. Kysymyksessä oli 74:s
yrityskerta. Vasta-asemana hänellä oli Bill Conkel W6DNG
Kaliforniasta, Yhteys oli ensimmäinen amatöörien välinen
kaksisuuntainen yhteys kuuheijastusta käyttäen 2 metrin
alueella.
Viimeisen kokeen Billin kanssa hän piti 5.4.1970. Vaikka
nykyisin väitetään joidenkin EME yhteyksien olevan
"pitempiä", niin ensimmäistä kuuyhteyttä on
pidettävä ennätyksenä.
Tämä ennätys sai varsin niukasti huomiota osakseen, mutta Nick
Lassiter USA:n suurlähetystöstä kävi Lennaa silloin
haastattelemassa. Kun Conkel kuoli 1987, muisteltiin
amerikkalaisissa amatöörilehdissä tätä ennätystä.
Voimme olla ylpeitä siitä erinomaisesta saavutuksesta, jonka
perustajajäsenemme on aikoinaan aikaansaanut ja onnittelemme
Lennaa näin ennakkoon kuuyhteyden 25-vuotisjuhlan kynnyksellä.
VHF- UHF-toiminta
Kerholle hankittiin vuonna 1985 2m työskentelyä varten
laitteeksi Kenwood TS-700 ja 70cm alueelle TS770, jossa on myös
2m. Lisäksi rakennettiin satelliittityöskentelyä
silmälläpitäen antennivarustus 12m korkeaan mastoon.
Antenneiksi laitettiin 15 elementtiset ristiyagit molemmille
alueille. Polarisaatioksi valittiin oikeakätinen pyörivä
polarisaatio. Antennien normaalin käännön lisäksi tehtiin
mahdolliseksi myös pystysuunnassa korotuskulman säätö eli
"tiltti". Näin oli satelliittiasema valmis. Se ei
kuitenkaan ollut riittävä kilpailutyöskentelyyn, sillä maston
korkeus ja antennien vahvistus olivat liian vähäiset.
Kesäleirin -86 tuloksena saatuun 36m mastoon rakennettiinkin
uusi antennivarustus kilpailu- ja DX-työskentelyä varten.
Koska tämä raskas masto oli kääntyvä, niin haluttiin
varustaa nämä pienet ja usein nopeaa kääntelyä vaativat
antennit erillisellä kääntölaitteella. Näin saatiin VHF-ja
UHF-antennien kääntöalueeksi ruhtinaalliset 2x360 astetta.
Tällä ei tietenkään ole käytännön merkitystä muuten kuin
siinä, että VHF-antennin kääntäjän kuollut kohta voidaan
asettaa mastoa kääntämällä mihin ilmansuuntaan tahansa.
Antenneiksi asennettiin 2x15 elementtiset yagit molemmille
bandeille. Alastuloon laitettiin vahvaa syöttökaapelia (AJS-
50-17).
Oscar- ja muut satelliitit
Kerhon edellä kuvatuilla ristiyageilla on pidetty muutamia
satelliittiyhteyksiä. Aktiviteetti on kuitenkin jäänyt
lähinnä kokeilutasolle, koska varsinkin Oscar 10 toiminta, jota
silmälläpitäen laitteisto hankittiin, on miltei koko ajan
ollut epävarmaa.
Hyvin pian laukaisun jälkeen satelliitin rata asettui sellaiseen
asentoon, jossa sen kautta työskentely pohjois-euroopasta oli
kokonaan mahdotonta tai rajoittui vain muutamaan tuntiin
vuorokaudessa. Nyttemmin, kun satelliitin rata olisi taas
kääntynyt edullisempaan asemaan on satelliitin
ohjaustietokoneessa ilmennyt vakavia vikoja, jonka seurauksena
sen käyttö on erittäin rajoitettua.
Tätä kirjoitettaessa pitäisi uuden Oscarin (Phase III C) olla
juuri laukaisuvaiheessa (kesäkuu 1988). Jos laukaisu onnistuu ja
satelliitti asettuu lasketulle radalleen, sekä toimii odotetulla
tavalla, meillä tulee olemaan kaikkien aikojen voimakkain
satelliitti käytettävissä. Jos näin onnellisesti käy,
lisääntyy epäilemättä kerhonkin aktiviteetti kokeiluasteelta
todelliseen workintaan. Silloin olisikin syytä olla AMSATin
jäsen. Asiaanhan kuuluu, että satelliittiä käyttävät ovat
"herrasmiehiä" ja kuuluvat AMSA-Tiin, joka on
rahoittanut ja järjestänyt satelliitit kaikkien
käytettäviksi.
Kerholta on workittu jonkin verran myös venäläisiä
satelliitteja, lähinnä RS7 ja RS8. Tähän antaa hyvät
mahdollisuudet sama 2m ristiyagi, jolla kuunnellaan Oscareita.
Vastaanottoa varten, joka tapahtuu 28 MHz:llä, kerholta löytyy
perinteistä siihen soveltuvaa kalustoa.
Uudempia, japanilaista FUJI OSCAR ja venäläisiä RS10 ja RS11
satelliitteja ei sen sijaan ole kokeiltu. Kaikki RS-sarjan
satelliitit sekä FUJI OSCAR ovat ns. matalalla radalla
kiertäviä. Niiden kiertonopeus maapallon ympäri on noin 90
min. Siitä seuraa, että satelliitti on workittavissa
korkeintaan 10-20min kerrallaan. Suuri kierrosnopeus yhdessä
radan sivuttais-siirtymän kanssa aiheuttaa vaikeuksia paikantaa
kohta, josta satelliitti kulloinkin ylittää horisontin. Tämän
laskemiseksi ja antennien suuntaamiseksi liikkuvaan kohteeseen,
sekä taajuuteen vaikuttavan doppler-ilmiön eliminoimiseksi
tarvittaisiin jonkinlainen tietokone, sekä tarkoitukseen
kehitetty ohjelma.
Näitä ei kuitenkaan kerholla ole. Täten matalan radan
satelliittien työskentely ei hankaluutensa takia ole saavuttanut
innostusta.
Eräänä erikoisuutena voidaan mainita, että kerholta on
pidetty yksipuolinen, automaatin satelliitissa vastaanottama
yhteys avaruus-sukkulaan. Tämä tapahtui vuonna 1986?, jolloin
saksalainen astronautti, joka oli myös amatööri aktivoi
sukkulalentoa. QSOsta on saatu QSL !
Digitaaliset lähetyslajit
1983 Sakari Nylund OH1KH esitteli hankkimansa Sinclair ZX-81
kotimikron, jota voidaan pitää avauksena kerhon piirissä
virinneeseen digitaalitekniikkaan.
v84 A Kiiski OH1PU piti kaksi esitystä, nimittäin "bitin vääntö" ja tiedonsiirtoliitännät. Tällöin sai jäsenistö vihiä siitä, miten tämäkin elektroniikan haara vaatii huomattavaa perehtyneisyyttä, jotta kykenisi itsenäisesti virittelemään laitteensa.
v85 Hankittiin Sakarin johdolla kerholle mikropohjainen RTTY asema. Anottiin ns. "Mailbox" lupaa, jota jouduttiin odottamaan pitkään, eikä sitä sitten lopulta koskaan tullut. Kuitenkin RTTY yhteyksiä pidettiin ja otettiin osaa kilpailuihin.
v86 hankittiin ensimmäiset pakettiradiot kerholle. Suomessa kehitetty niinsanottu OH-TNC painopiirilevy sai innostuneen vastaanoton, josta monet kerhon jäsenet rakensivat itselleen pakettiaseman. Kerholle anottiin pakettilupaa jota odotellessa jouduttiin ajamaan OH1KH ja OH1HS:n luvilla syksyyn asti. Pakettiradioasemaan kuuluu tavallinen amatööriasema antenneineen ja lisälaite, jossa on kaksi mikrosuoritinta. Lisälaite on kytketty kotimikroon, jossa on monitori. Sen ruutuun tulee kaikki lähetetty ja vastaanotettu teksti. Pakettimuotoinen lähetys saa nimensä siitä, että sanotaan paketiksi sitä muutaman sekunnin pursketta, joka sisältää kaiken kirjoitetun tiedon, jonka amatööri kulloinkin toiselle haluaa lähettää.
v87 oli alalla läpimurtovuosi. Vuosikertomuksessakin on toista sivua yksinomaan digitaalilähetyksestä: " Digitaaliset lähetyslajit on epäilemättä se toiminnan haara, jossa on otettu suurimmat edistysaskeleet kerholla". Niinpä OH1AF olikin ensimmäisten joukossa Suomessa, joka siirtyi RTTY:stä suoraan pakettiradioon. Sakarin OH1KH voimin ja johdolla pystytettiin digitaalinen toistinasema Enäjärvelle. Samoin toimi Sakarin valvonnan alla "Maildrop"-asema eli digitaalinen postilaatiko johon jäsenet voivat jättää kirjallisia viestejä. Pikku Sinclair todettiin pian liian vaatimattomaksi ja kokeiltiin MBL-ohjelmaa IBM AT-koneessa. Tällöin ruvettiin saamaan viestejä Mailboxiin myös muualta Suomesta. Muunmuassa SRAL:n bulletiini oli usein luettavissa jo perjantai-illalla. Koska ohjelma piti siihen joka päivä ladata, niin saatiin amerikkalainen W0RLI ohjelma sovitettua Mikro-Mikkoon, jonka Aimo antoi yhdistyksen käyttöön. Asiassa mukana olleet ovat uhranneet käyttöön saattamisessa satoja tunteja työtä. Kuten vuosikertomuksen kirjoittaja sanoo: "Nuo tunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä käyttötuntimäärä on alusta alkaen ollut suuri ottaen huomioon paikkakunnan pakettiradioasemien määrän (12)" SRAL on tehnyt aloitteen, digipeater asemien erikoisluvista, jollaista anottiin v88 alussa. RTTY eli Radio Tele Type ei ole unohdettu, sillä modella kerholta workittiin (OH1WM) toinen tila S.A.R.T.G. uudenvuoden kilpailussa, ja myös WAE RTTY osallistuttiin (OH1NOA). Uusien sääntöjen perusteella voi perusluokkalainenkin työskennellä 15m ja 40m alueilla RTTY:llä.
v88 Sakarin OH1KH johdolla on saatu pystytettyä digipeater asema entiseen ripiiterin QTH:n eli SOK:n Viljasiilon katolle. Kuitenkin "Mailbox" asema jouduttaneen pitämään valvojan kotona, koska kuten Sakari kerran kokouksessa sanoi: "sitä joutuu päivittäin potkimaan hereille". Sillä sen on otettava levylle pidetyt yhteydet ja myös voi levyt tulla täyteen suuresta tiedon eli "kirjeiden" määrästä. Silloin on aina poistettava vanhimmat, vähemmän luetut "kirjeet". Mukana olleena tiedän, että amatöörin mieli halajaa aina kokeilemaan jotakin uutta. Sellaista on ollut aikoinaan VHF,UHF, SHF, OSCAR, SSTV, RTTY, ja nyt sitten tämä pakettiradio.
Voimme todeta, että kerhomme tai kerhomme jäsenet ovat tälläkin alalla seisomassa OH-miesten eturivissä kun puhutaan amatöörien tekniikan kehittämispanoksesta.