Auringon pilkkuperiodi
Muistan hyvin miten helppoa oli 1979 pilkkumaksimin aikana talvella workkia pienellä teholla 28MHz DX esim. Keskiamerikkaan. Pilkkuluku oli silloin noin 185 paikkeilla. Sen jälkeen on ollut kolme maksimikautta, mutta niin korkeata pilkkulukemaa kuin silloin ei tuskin ole saavutettu. Auringon pilkkuja on seurattu ja laitettu muistiin vuodesta 1750 alkaen. Ja maksimeille on siten annettu järjestysluku. Nykyisen maksimin numero on 24. Maksimien ajankohdassa pilkkujen määrä on vaihdellut 40-190 Maksimien vaihteluväli on ollut noin 7v4kk> 17v1kk Ja keskimäärin se on ollut noin 11v6kk Keskimääräinen maksimin kesto ja kelien hyvyys on useita vuosia.
Kuva 1. Auringonpilkkuhavainnot 1700-luvulta alkaen
Kuva 2. Auringonpilkkuhavainnot 1900-luvulla
Auringonpilkku on sen pinnassa oleva tumma alue, joka voi olla Euroopan kokoinen. Sen alueella on auringon reaktiossa epäjatkuvuusalue. Auringossa tapahtuu koko ajan suuri fuusioreaktio, vety muuttu ydinreaktiossa heliumiksi. Pilkut voi nähdä läpi noetun lasin paljaalla silmällä, mutta yleensä niitä seurataan kaukoputkella. Nämä pilkut kuten myös aurigon myrskyt aikaansaavat ydinhiukkasten voimakkaan syöksyn siitä avaruuteen. (sanotaan SID, sudden ionospheric disturbance) Sellainen voi myös olla kapeahko suihku. Ja kun maapallo kiertää rataansa se voi joutua kulkemaan tällaisen hiukkaspilven läpi. Lentokonematkustajat altistuvat tällaisen ionisoivan purskeen ja avaruussäteilyn kohteeksi kun kone lentää n 9km korkeudessa, jossa ilman tiheys on alhainen. Tällöin he saavat jopa vuotuisen säteilyannoksen lennon aikana Maan magneettikenttä muuttaa hiukkasten eli niinsanotun aurinkotuulen suuntaa imemällä hiukkasia napoihin. Siitä johtuu revontulia ja joissakin tapauksissa radiokelien pimeneminen, black-out. Jolloin millään bandilla ei kuulu mitään radiosignaaleja.
Aurinkotuulta eli auringon aktiivisuutta tutkitaan kaiken aikaa. Aktiivisuudella on vaikutus maapallon inoisaatiokerroksiin, joita on useita. Ne ovat ilmakehän yläpuolella, jonka paksuus on noin 15km. Maan pinnasta lukien ensimmäinen on D-kerros n 65km, E.kerros n 120km, F1-kerros n 210km, F2-kerros n 320km. F kerrosten ionisatiotiheys kasvaa auringonpilkku maksimikautena, (400elektronia / kuutiosenttimetrissä) ja siten kyseiset kerrokset heijastavat tehokkaammin HF signaaleja. UHF signaalit menevät kyseisten kerrosten läpi. Paitsi E kerros voi auttaa 2m QSO, niinsanottuna sporadic E QSO.
Miten voisi saada selville milloin parhaat kelit tulevat.
Internetissä on auringon aktiivisuudesta monenlaista päivittäistä tietoa. Niiden seuraaminen voisi auttaa käsittämään tätä monimutkaista yhteyttä pilkkujen ja aurinkotuulen ja kelien välillä. Niitä on vaikea ennustaa. Mutta koska tiedetään auringon kiertoaika akselinsa ympäri, ja jos on nähty pilkkuja paljon sen pinnalla niin seuraavalla kierroksella auringon kyseinen pinta taas osittaa maata kohti. Silloin aurinkotuulta lähtee ulos ja saavuttaa maapallon taas noin muistaakseni 26 tunnin päästä. Ja sen vaikutusta voi seurata, onko keliä 28MHz vai ei? Mutta yleensä silloin saadaan aurorakeliä. Mutta se purske ei aina osu maan radalle. Pilkkujen määrää ei myöskään voida tarkemmin ennustaa, Sen voi jo todeta katsomalla pilkkumaksimien esiintymiskuvaa. Maksimien korkeus on sattumanvarainen. Jostain löysin oheisen graafisen vanhan kuvan pilkkumaksimeista. Pilkkujen määrän, sunspot number, ja solar flux ym tietoja auringon aktiivisuudesta löydät internetistä. osoitteesta : www.solen.info/solar/ Ja voimme sieltä todeta, että pilkkuluku on ruvennut alenemaan tammikuusta 2012, jolloin se oli noin 150. Viikko sitten 1.3.2012 oli luku vain n 60, mutta 5.3. se oli noussut yhtäkkiä 110kpl. Samalla solar flux on noussut n140, joka on merkki auringon aktiivisuuden kasvusta. 6.3.2012 sanomalehdessä mainittiin voimakkaasta auringon purkauksesta ja se pimensi radiokelit ja aikaansai voimakkaita revontulia. Kelejä voi päivittäin seurata www.vhfdx.info/spots/map.php Ja valitse sieltä bandi niin näet sinä päivänä sinne ilmoitetut yhteysvälit. 28.3MHz alueella toimii useita majakoita, joita seuraamalla saa selville kelin ko paikkaan. Revontulikameran kuvaa voit katsoa : http://aurora.fmi/public_service/
Kuva 3. Auringonpilkkuhavainnot netistä 8.3.2012
Kuva 4. Auringonpilkkumaksimi 2001
Simmottis
OH1SM, Vanha Jäärä..