Ampeerita vaiko milliampeereita?

Piste linukan anodivirtamittarissa


Hamsikaveri pyysi allekirjoittanutta katsomaan pitemmän aikaa käyttämättömänä ollutta Yaesu FL-2100Z merkkistä linukkaansa, koska se ei heti kättelyssä suostunut antamaan tehoja ulos. Linukka kytkettiin antennikaapeliin sekä tarvittavat johdot exiterin ja linukan välille. Siitä vaan virrat päälle ja katselimme sitä aikamme yhdessä. Näytti siltä, että se haukkaa kauheasti virtaa ja lämpeneekin ihan tolkuttomasti. Linukka jäi tänne ”valohoitoon” puheella, että käsittelen sitä kuin omaani.

Kannet auki ja korjaamaan

Ruuvasin lähes ensitöikseni linukan kannet auki. Sisuskalut näyttivät siisteiltä ja koko laite hyvin tehdyltä, eikä merkkiäkään mistään palaneesta komponentista. Käyttöohjeessa kerrottiin bias virran säätämisestä mikäli anodivirta ilman modulaatiota ei ole linukan A-mittarin asteikolla oikeissa lukemissa. Biasksen säätövastus löytyi mutta en saanut sen säätämisellä mitään järkevää aikaan. Onneksi merkkasin tarkasti missä asennossa säätövastus oli ja laitoin sen ennalleen.

Linukka lähtee toimimaan

Varovasti plate- (anodi) ja load -(kuormitus) konkkia säätelemällä sain linukasta ulos 500 wattia. Kahden 572B pääteputken AB2 luokassa toimiessa teho oli oikeaa suuruusluokkaa.

Linukan ”tolkuton” lämpeneminen viritettäessä oli luonnollista, koska siinä on pitkään täysi teho päällä. Työskenneltäessä sähkötyksellä tai puheella teho vaihtelee ajan funktiona eli ei ole koko aikaa täysillä..

Pisteen löytyminen muutti kaiken

Koko ajan touhutessani olivat silmälasit päässä mutta eräs oleellinen asia jäi silti huomaamatta. Olin alusta lähtien kummastellut linukan virtamittarin näyttämiä. Sitten tulin ottaneeksi suurennuslasin käteen ja katselin sillä ko. mittaria. Vasta nyt huomasin, että asteikon numeroissa oli pienen pieni piste edessä, se ratkaiseva piste. Mehän tiedämme, että esim. laskukoneissa nollaa ei tarvitse kirjoittaa, riittää kun luvun edessä on piste. Eli lukema .2A = 0,2A = 200mA.

Tämän huomattuani seurasin käyttöohjeen viritysohjeita ja linukka pelasi kaikillla bandeilla niin kuin pitääkin. Aivan turhaan tuli kannet avattua ja ”korjailtua” linukan perussäätöjä. Onneksi se ei sentään lähtenyt Etelä-Suomen kierrokselle niin, kuin eräs toinen tuntemani linukka, hi.

Käyttötestissä Bremerhavenin sunnuntairinkulassa tuli FL-2100Z.lla exiterin signaalia avittaen tappiraportit.

Mikä onkaan tämän tarinan opetus?

No, olisihan se pitänyt heti huomata, että eivät linukan anodivirrat voi olla A.n suuruusluokkaa. Ehkä ”puolisokeiden” hamsien on syytä pitää sormensa irti linukoiden sisuskaluista. Kuitenkin vanha sanonta: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.”, pitää paikkansa. Ja ainahan me hamsit voimme vedota siihen, että olemme amatöörejä, emme ammattilaisia.

GD DX de

Martti, OH1OR