Kunniajäsenet
Teljän Radioamatöörit ry kunniajäsenet
v 1977 Helge Inha OH1NV (edesmennyt), ja Lenna Suominen OH1NL.
v 1983 Kalevi Syvänne OH1QB ja Heimo Kiiski OH1PN.
v 1994 Martti Korpelainen OH1OR ja Timo Ekko OH1SM
Suomen Radioamatööriliiton huomionosoitukset
SRAL kunniajäseneksi valittu v1965 Lenna Suominen OH1NL.
SRAL:n tunnustuspalkintoja jaettu:
Lindellin palkinto Timo Ekko OH1SM 1964
Koposen palkinto Pekka Palmu OH1TM 1978
Laron palkinto Heimo Kiiski OH1PN 1982
Laron palkinto Heimo Kiiski OH1PN 1986
Vuoden kokelas Jussi Auren OH1HN 1986
Vuoden kokelas Tuomo Pajunen OH1CH 1982
Lenna Suominen OH1NL. (perustajajäsen)
Lenna sai amatöörilupansa heinäk. 10. 1936. Lähetin oli
kaksiputkinen itseherättävä jolla hän työskenteli
pääasiassa CW:llä 20 metrin alueella ja workki nopeasti WAC:n.
Myös fonea hän kokeili, vaikka amatööripiireissä
"foonaajia" katsottiin karsaasti. Saadakseen paremman
äänenlaadun Lenna kokeili myös kideohjausta. Koska kiteet
useinkaan eivät olleet sopivalla taajuudella Lenna hioi niitä
itse, kohottaen näin kiteen työskentelytaajuutta.
Yleisradiolähetyksen aikana työskentelyyn tarvittiin
erikoislupa. Vuonna 1939 hän anoi sellaisen ja 200W teholuvan,
koska tavallinen lupa edellytti vain 30W inputtehoa. Sodan aikana
hänen lähettimensä takavarikoitiin armeijalle, jossa hän
käytti sitä itse. Sodan jälkeen radioamatöörit saivat
työskentelylupansa takaisin ja niinpä Lennakin jatkoi
harrastustaan. Hän teki keskeltä avolinjalla syötetyn
multiband antennin, joka meni 20-40-80m alueille. Hän workki 20m
CW ja AM fonea, sekä jonkinverran 40m alueella. 50-luvulla Lenna
hankki SCR-522 amerikkalaisen VHF Surplus laitteen Lautkarilta
OH2NV:ltä. Sen vastaanotin oli BC-624 ja lähetin BC-625.
Lähettimessä oli pääteputkena 832 ja kiteitä varten
4-asentoinen valitsin. Tätä laitetta Lenna käytti 144 MHz:lla
fonella, pitäen yhteyksiä mm. Poriin v-56. Tulipalo tuhosi v-57
Lennan Hamshackin laitteineen ja kaikki vanhat valokuvat. Niinpä
hän rakensi kaikki laittensa uudestaan. 2m lähettimeen tuli
erikoisluvalla 800W teho. Myös Geloson VFO:n perään Lenna
rakensi lähettimen, jolla kokeili 10m bandilla Ground Plane
antennilla.
Tämän jälkeen Lenna keskitti aktiivisuutensa kokonaan 2m bandille ja hän oli ensimmäinen OH-amatööri, joka työskenteli puheella 2m alueella Ruotsiin. Hän oli myös ensimmäinen, joka workki 2m alueella LA-OZ-PA-ja ON maihin Suomesta. Antennina oli ensin long Yagi, myöhemmin kiertopolaroivat kaksi 13 elem.Yagia, ja sitten viimeisimpänä massiivinen 6m x 6,5m verkkoreflektori dipolimatto.
Hänen kiinnostuksensa kohdistui meteorscatter ja troposcatter -yhteyksiin. Hän piti yhteyden Englantiin ensimmäisenä Suomesta ja sai siten haltuunsa Euroopan mestaruuden pisimmästä 2m QSO:sta. Kun vasta-asemana ollut englantilainen innoissaan kirjoitti Lennalle niin ennätys oli jo vanhentunut, koska Lenna oli muutamaa päivää myöhemmin pitänyt ms-yhteyden Sveitsiin ja Ranskaan. Eurooppalaiset lehdet kiinnostuivat Lennan yhteyksistä, näistä myös W6DNG sai tietoa Lennasta ja otti häneen kirjeitse yhteyttä. Pieni 2m alueen käyttäjäjoukko ryhtyi julkaisemaan VHF-lehtinen nimistä monistetta. Mukana olivat vuoron perään OH1NL, OH1SM, OH3SE, OH3QJ, OH3PF, OH2DV, OH2NX, ja myöhemmin OH3TR. Tätä tehtiin vuosina 1966-70. Lenna tutki ionosfääriscatter (sironta) yhteysmuotoa ja kirjoitti 15.3.66 em. lehtisessä, että on mahdollista pitää jopa 1300-2100km pituisia yhteyksiä. Tällöin ionosfäärisironnan vaimennus on 115 dB lisättynä vapaan tilan matkavaimennuksella. Hän sai yhteyden tällaisella yhteysmuodolla F8DO:n kanssa. Yhteyden ei kuitenkaan uskottu tapahtuneen sellaisella yhteysmuodolla, vaan jollakin toisella, (Spor. E). Mutta vasta 1984 heinäkuun Ham Radiossa W1JR, Reisert kirjoitti tällaisesta mahdollisuudesta ja oli tullut laskelmissaan samoihin dB tuloksiin. Lenna pyysi Kanadasta yhteyskumppania v 68 tällaiseen kokeiluun muttei saanut edes kirjeeseen vastausta. Kuitenkin vuonna 1988 eräs englantilainen asema on pyytänyt samaa kanadalaista 2m ionosfäärisironta yhteyskokeiluihin.
Nykyisin Lenna
workkii hybridi Quadi ryhmällä 2 metrin alueella Perttelistä
ja mereltä kesäisin 3730 kHz meririnkulassa. Talvisin
Kanarialta (keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 15.15 Z, 14310 kHz
SSB), jossa hänellä on Skywire Delta loop ja TS430S. Teljän
Radioamatöörit ry:n kunniajäseneksi hänet valittiin 1977.
Lenna on myös SRAL:n kunniajäsen. Yhdistyksemme voi olla ylpeä
näin ansiokkaan perustajajäsenemme kansainvälisistä
saavutuksista. Toivomme niiden saavan arvoisansa paikan
Radioamatööritoiminnan historiassa Suomessa. Toivotamme
virkeälle OLD TIMER:ille hyviä yhteyksiä.
Helge Inha
OH1NV (perustajajäsen, Silent Key)
Helge sai lupansa 1932-33 ja aloitti itseherättävällä Hartley
oskillaattorilla varustetulla 2 putkisella lähettimellä,
käyttäen "single wire Hertziä", joka oli senaikuinen
tyypillinen yksinkertainen antenni. Vastaanottimena oli 3
putkinen itsetehty suora vastaanotin jossa virtalähteenä
käytettiin 4V akkua ja 90V anodipatteria. Innokkaana
rakentelijana hän teki myös kideohjatun 30W lähettimen, joka
oli silloin sallittu maksimiteho. Isompi teho olisi vaatinut
erikoisluvan. Sodan aikana amatöörien luvat peruutettiin, ja
Inha joutui poliisien kanssa takavarikoimaan amatöörilaitteita.
Niitä käytettiin mikäli voitiin, armeijan tarpeisiin. Kun
luvat taas 1946 palautettiin niin radioamatöörit saivat
laitteensa takaisin.
Helge teki uudet isommat laitteet ja käytti avojohtosyötettyä Zeppi antennia, joka toimi usealla alueella. Yleensä hän workki 20m alueella sähkötyksellä DX- yhteyksiä. Helge workki aivan 1960-luvun alkuun asti. Muistamme hänen esitelleen isoa pääteastetta, jonka putken anodi oli grafiittia. Se kuormitettiin punahehkuiseksi ja sen värin muutoksesta voi todeta virityksen "dipin". Pääteaste oli vaatekomerossa, joten hämärässä anodi näkyi hyvin. Kyseisen lähetimen oli rakentanut OH1NL jo ennen sotia. Se oli Lennalla viestijoukoissa käytössään ja joutui "Stella Polaris" operaatiossa Ruotsiin. Kun Lenna sai sen takaisin, halusi Helge ostaa sen.
Helge rakenteli myöskin vuosina 1958-59 144Mhz laitteet, jolloin hän otti sähkötysyhteyksiä porilaisiin 2m aktiiveihin OH1NL:ään ja OH1SM:ään. Helge oli yhdistyksemme puheenjohtaja viisi ensimmäistä vuotta vuosina 1959-63. Hän opetti amatöörikokelaita vuosina 1962-65, josta on säilynyt lehtikuva. Vuonna 1965 hänet valittiin ensimmäiseksi porilaiseksi pätevyystutkijakunnan puheenjohtajaksi. Helge Inha valittiin Teljän Radioamatöörit ry:n kunniajäseneksi v 1977.
Teljän
Radioamatöörit ry arvostaa Helgen pitkää ja ansiokasta
toimintaa, varsinkin yhdistyksemme perustamisvaiheessa.
Heimo
Kiiski OH1PN (perustajajäsen)
Heimo suoritti amatööritutkintonsa vuonna 1949 ollessaan
armeijassa. Ensi yhteydet hän piti lainalaitteilla kuten
tavallista, mutta omatekoinen lähetin joutui kovaan käyttöön
miehen kotiuduttua syksyllä -49. Siinä oli VFO + kahdentaja +
pääteaste 807. Kyseessä oli tietysti putkilaite vaikka
transistori olikin juuri keksitty. 807 oli yleisin pääteputki
ja sitä käytettiin noin 500V jännitteellä ja 80-100mA
virralla. Siihen aikaan työskenneltiin AM-lähetteellä,
kaistaleveyden ollessa 6-7 kHz, josta oli seurauksena, ettei
VFO:n vakavuudella ollut kovin suuria vaatimuksia. Kuitenkin
Heimo jo silloin tutki oman VFO:nsa vakavuutta ja tekemistään
käyristä hän totesi sen ryömivän 1,5 tunnin aikana noin 4
kHz, mutta senjälkeen alkoi palata entiseen kohtaan, ollen
enää vain 2 kHz/tunti.
Vuonna 1955 Heimo voitti fonekilpailun ja sai palkinnoksi Geloson VFO:n, josta tehtiin uusi uudenaikaisempi lähetin, jonka etulevyn koko oli 50cm x 75cm. Vastaanotin oli myös omatekoinen. Heimo teki tavallisen keskiaalto yleisradiovastaanottimeen konvertterin. Siitä saatiin sekoitustuloksena 1600 kHz ja BC-vastaanotinta käytettiin välitaajuusvahvistimena. Konvertterissa oli kaksi suurtaajuusvahvistinputkea: EF42 EF42 ja oskillaattoriputkena 6C4, sekoittajana myöskin EF42. Tämä oli Philipsin suurtaajuuskäyttöön vasta valmistunut putki, joten ainakin ajan tasalla laite oli. Vastaanotintaan Heimo paranteli laittamalla väliasteetkin itse ja sovittamalla siihen QST-51 mukaan kidesuotimen. Kyseisiä 465 kHz kiteitä sai silloin Helsingistä PLH:n varastosta. Vastaanottimen putket olivat amerikkalaisia: 6BE6, 6BA6, 6BE6, 6AL5, 6C4, 6AQ5. Heimon ensimmäinen antenni oli ajan tavan mukaan tyypillinen Hertz, jota syötettiin yhdellä langalla. Seuraava antenni olikin kääntyvä suunta-antenni ZL-special, jossa molemmat elementit olivat "kuumia". Antennin kääntömekanismi toimi käsin, mastoputki tuli läpi katon ja oli varustettu ketjuvälityksellä ja suurella kääntöpyörällä, joka näkyy valokuvassa.
Siihen aikaan sai heti työskennellä puheella, ja Heimo foonasi itselleen FONE DXCC todisteen N:o 696, vuonna 1953. Se lienee eräs ensimmäisiä Suomessa. Uuteen nykyiseen QTH:n hän muutti v 1960, jonne kuten tiedämme on noussut mitä hienoimpia antenneja joilla saavutetut tulokset kuuluvat OH maan eturiviin.
Hän on toiminut neljänä vuotena yhdistyksemme puheenjohtajana ja varsin kauan johtokunnan jäsenenä. Heimo on saanut SRAL:n Laron palkinnon kaksi kertaa, joka annetaan ansiokkaasta yhdistystoiminnasta. Varsinkin kouluttajana Heimon toiminta on ollut suuriarvoista. Esimerkkinä voidaan mainita hänen kouluttamansa Jussi Auren OH1HN, jonka SRAL valitsi vuoden kokelaaksi.
Heimo Kiiski
valittiin Teljän Radioamatöörit ry:n kunniajäseneksi v1983.
Kalevi
Syvänne OH1QB (perustajajäsen)
Kalevi sai työskentelylupansa 15.8.1950 ja tuli SRAL:n
jäseneksi kuukautta myöhemmin, josta on vielä säilynyt
jäsentodistus. Hänen ensimmäinen lähettimensä oli
kideohjattu kaksiasteinen ja sen oskillaattoriputkena oli putki
80 ja pääteasteessa EL3. Tämä on Philipsin kaivokantaputki,
jota käytettiin myös pientaajuuspääteasteessa
yleisradiovastaanottimessa. Vastaanotin oli suora ja siinäkin
oli Philipsin samaan sarjaan kuuluvat putket: EF3 EL3 ja EF11,
joka taas oli niinsanottu teräsputki ja tasasuuntaajana AZ1,
joka oli 4V suoraan hehkutettu kokoaaltotasasuuntaaja. Kalevin
antenni oli ajan tavan mukaan Hertzi ja hän piti yhteyksiä 40m
bandilla. Myöhemmin oli käytössä laskostettu dipoli, jonka
twinlead oli itse tehtyä. Hänen ensimmäinen yhteytensä oli
LA-asemaan Oslosta.
Vuodet 1949-50 olivat auringonpilkkumaksimin jälkivuosia,
jolloin kelit olivat vielä erittäin hyviä. Myöhemmin Kalevi
teki lähettimeensä VFO:n ja uuden pääteasteen johon hän
laittoi saksalaisen Wehrmachtin putken RL12P35, joita oli jonkin
verran vaikea saada. Virtalähteen tasasuuntaajassa oli
DCG4/1000, joka on elohopeahöyrytasasuuntaaja ja sitä oli
hehkutettava useita minuutteja ennen anodijännitteen
kytkentää. Siksi siihen olikin laitettu suojarele vahinkoa
estämään. Kalevin 1950-luvun omatekoisen supervastaanottimen
putkitus oli tyypillinen, seuraava: ECH3, EBF2, EF9, EL3, EM4,
AZ1. EM4 oli niinsanottu kissansilmä, joka toimi joko virityksen
indikaattorina tai modulaatiosyvyyden ilmaisijana.
Kalevi on ollut innokas antennien rakentaja. Hänen rakentamansa useat Quad-antennit ovat osoittautuneet erittäin hyvin toimiviksi. Hänen kilpailutoiminnassa saavuttamansa tulokset samoinkuin "workitut maat" tilanne kuuluvat maamme eturiviin. Siksipä hänet tapaakin useimmiten työskentelemässä DX:iä 20m sähkötyksellä. Kalevi toimi kahtena vuotena puheenjohtajana ja oli usein johtokunnan- ja kuutena vuotena pätevyystutkijakunnan jäsen.
Kalevi Syvänne valittiin Teljän Radioamatöörit ry:n kunniajäseneksi vuonna 1983.
Martti
Korpelainen OH1OR kunniajäseneksi 1994, (ex OH2MS, OH6OI, OH5OP)
Martti sai sähkötyskoulutuksen 1. luokan radiosähköttäjäksi
Riihimäen Viestirykmentissä 1951. Radioamatööritukinnon hän
suoritti SRAL:n toimistossa 1952 ja sai ensimmäisen kutsunsa
OH2MS, jolloin hänen QTH:nsa oli Karkkila. Ensi yhteydet hän
ajoi homemade 20 Wattisella kidelähettimellä ja
Hallicraftersìn vastaanottimella 13.5.1952, vasta-asemanaan
OH2MT ja etäisyyttä vain 2km. Mutta tehoa piti saada lisää ja
hän rakensi vuonna 1953 lähettimen jossa oli päätteessä PE
06/40, jolla ensimmäinen ulkomaan yhteyskin sitten syntyi
helposti Englantiin. Veljensä avustamana rakennettiin
AM-modulaattori jolla saatiin ensi Fone QSO OH2ZL kanssa. Näin
ensi huuman hälvettyä Martilla seurasi pitkä QRT-kausi, koska
piti vaihtaa QTH useasti ja hän sai kutsut OH6OI ja sitten
OH5OP. Mutta Porissa innostus heräsi ja 1978 hän sai kutsun
OH1OR ja tuli ääneen lainatulla transceiverillä ja
nostamallaan dipolilla. Tätä rigiä seurasi homemade Aapeli ja
sitä sitten tietysti kaupasta ostetut laitteet.
Martti rakensi kerholle 1980-luvun alussa linukan, mutta muutoin
rakentelu on kohdistunut antennien tekoon. Workkimisen pääpaino
on ollut DX:ien keräilyssä, josta todisteena on viiden bandin
DXCC Nr: 4101 (febr.25.1996) Tutuiksi ovat tulleet kaikki
HF-bandit 160m-10m joille Martilla on mahtavat biimit. Tänä
vuonna hän otti käyttöön myös 50MHz, jolle Martti rakensi 6
elementtisen biimin. Myös 2m bandia Martti on ajanut autosta ja
paketilla.
Kerhotoiminnassa Martti on ollut mukana puheenjohtajana 1980-81
ja vpj:nä 1992-93 ja taloudenhoitajana 1982-85 ja johtokunnan
jäsenenä yhdeksän vuotta. Sekä Viasveden kerhotalon hankken
vetäjänä 1994 ja HAMPORI kerholehden toimittajana vuodesta
1984 alkaen.
Timo Ekko
OH1SM kunniajäseneksi 1994 (perustajajäsen)
Timo rakensi ensimmäisen yksiputkisen superregeneratiivisen
vastaanottimensa v1946. Hän seurasi amatöörien liikennettä
v1948 40m bandilla ja pääsi viestijoukkoihin v1953, jossa
suoritti amatööritutkinnon Turussa v1954. HAMi toimintaa varten
hän oli rakentanut v1952 kaksoissuperin ja kun lupa tuli niin
hän workki jo viestijoukoissa ollessaan 20m CW. Kotiuduttuaan
hän rakensi VFO+ 807 putkilähettimen, jolla jatkoi CW
työskentelyä 20m ja 40m alueilla. Kuitenkin kahden metrin bandi
kiinnosti ja hän sai omatekoiset laittensa toimimaan niin, että
ensi yhteys tapahtui syksyllä 1956 OH1NL kanssa. Hän rakenteli
kaikenlaisia rigejä muunmuassa Geloson VFO:sta lähettimen, 2m
DSB lähettimen ja pääteasteita, konverttereita, powerpackkeja
ym. Hän hankki v1963 Heathkitin SSB trasceiverin HW32 20
metrille ja sillä täydensi maatilannettaan saaden DXCC
syksyllä 1963. Vuonna 1964 hän teki 80m metrille SSB
transceiverin, jolla workki autosta paljon mobile QSO:ja. Koska
siihen aikaan alkoi olla tarjolla tehdastekoisia laitteita niin
Timo hankki Swan 350 all band transceiverin. Mutta rakentelu ja
kokeilut jatkuivat, hän piti OH1YY kanssa Suomen ensimmäisen
kaksisuuntaisen QSO 23 cm bandilla vuonna 1967. Myös 2 metrin
ensi QSO Ahvenanmaa/Suomi on Timon hallussa. Toiminta jatkui
enimmäkseen 2m ja 70cm CW:llä ja 2m FM saapui Poriin vasta
v1974, jolloin taksiradioita muunneltiin 2m käyttöön. 1978
Timo hankki IC-402 SSB/CW 70cm transceiverin, jolloin siirryttiin
kideohjauksesta VFO työskentelyyn 70cm alueella. Vuonna 1979
Timo rakensi SSTV konvertterin, jossa oli 92 kpl IC-piirejä,
jolla hän työskenteli paljon. Kun hän joutui kokopäiväiseksi
Hamiksi 1981 niin hän hitsasi itse maston ja osti biimin, jolla
kasvatti DXCC tilastoaan noin 260 maahan. Awardien keruu on
kiinnostanut Timoa aina, varsinkin vuoden 1981 jälkeen jolloin
oli aikaa työskennellä eri kohteita. Awardeja onkin hänellä
lukuisa määrä (ainakin yli 60). Vuosien aikana hänellä on
ollut erilaisia transceivereitä ja muita ostolaitteita lukuisia.
Kun RTTY tuli 2 metrille v 1984, niin oli Timo mukana Sinclair
tietokoneensa kanssa. Ja kun Poriin tuli pakettiradio niin hän
rakensi OH-TNC vuonna 1986. Tämän kaiken ohessa Timo on ollut
viisi vuotta Teljän Radioamatöörien puheenjohtajana ja
kirjoittanut kerhon historiikit ja myös muiden yhdistysten
historiikkeja. Koko ajan on hän ollut HAMI toiminnassa mukana
ilman QRT kausia. Kuten hän eräässä HAMPORI pakinassaan
manitsi, että HAMINA olo on ensteks hienoin harrastus.