Tervetuloa Teljän Radioamatöörit Ry sivuille

Olet täällä:   Etusivu > Historiikki > EME, VHF/UHF, SATELLIITTI, DIGITAALISET LÄHETYSLAJIT
ylös
Page
Menu

EME, VHF/UHF, SATELLIITTI, DIGITAALISET LÄHETYSLAJIT

Kuuheijastus eli EME-yhteys

1946 USA:n armeijan viestijoukot kokeilivat, kantaako 111,5 MHz signaali kuuhun ja takaisin. Laskelmat osoittivat sen mahdolliseksi ja 8kW teholla se onnistuikin ryhmälle, jossa oli mukana luutn. J. de Witt W4ERI. Syyskuussa 1953 H Johnson W3QKI vastaanotti oman lähetteensä kaikuja kuusta 700W teholla ja 104 elementtisellä antennilla. Samana vuonna Collins radio pystytti yhteysvälin Iowan ja Washington D.C. välille n 400MHz taajuudella.
Signaalivaimennus maasta kuuhun ja takaisin on vapaassa tilassa noin 252 dB luokkaa 144MHz alueella. Koska se on noin 10dB pienempi 432 MHz alueella on yhteys 2m huomattavasti vaikeampi toteuttaa, koska antennit ovat kolme kertaa suurempia kuin 70cm:llä. Voimme vain kuvitella niitä vaikeuksia, joita OH1NL Lenna Suomisella, kerhomme nykyisellä kunniajäsenellä oli hänen ryhdyttyään kuuyhteyskokeiluihin.
Conkel W6DNG kirjoitti 50 kirjettä mahdollisille yhteyskavereille ja Lenna oli ainoa, joka vastasi hänelle olevansa halukas kokeiluun. Ensimmäinen kokeilu tapahtui 18.5.1962, ja sitä seurasi noin 100 koetta.
Muistan, miten hän esitteli kehittämäänsä ilmaisinta muille OH- miehille ja kertoi mahdollisuudesta saada signaali sisään kohinan alta, jolloin monet "tekniikan miehet" todistivat sen mahdottomaksi. Perusvastaanottimena oli amerikkalainen lentokoneen vastaanotin CR-100, jonka Lenna oli modifioinut niin perusteellisesti, ettei siitä ollut jäljellä kuin VFO ja väliasteet kotelon lisäksi. Lenna käytti 800W päätetehoa ja lähetin oli kokonaan itsetehty pääteastetta myöten, jossa oli Philipsin triodit: TB 2,5/400, ohjausteho katodille 300W.
Aluksi Lenna kokeili kahta 7,5m pituista kiertopolaroivaa Yagia, mutta vaikka Bill W6DNG kuuli häntä, niin Lenna ei kuullut niillä mitään. Lenna teki 6m x 6,5m verkkoreflektorin, jonka edessä oli 12 kokoaallon elementtiä ja jonka gainin pitäisi olla 21 dB.
Tämä mahdottomana pidetty yritys onnistui 11. päivänä huhtikuuta 1964 klo 15.00-16.00 GMT. Kysymyksessä oli 74:s yrityskerta. Vasta-asemana hänellä oli Bill Conkel W6DNG Kaliforniasta, Yhteys oli ensimmäinen amatöörien välinen kaksisuuntainen yhteys kuuheijastusta käyttäen 2 metrin alueella.
Viimeisen kokeen Billin kanssa hän piti 5.4.1970. Vaikka nykyisin väitetään joidenkin EME yhteyksien olevan "pitempiä", niin ensimmäistä kuuyhteyttä on pidettävä ennätyksenä.
Tämä ennätys sai varsin niukasti huomiota osakseen, mutta Nick Lassiter USA:n suurlähetystöstä kävi Lennaa silloin haastattelemassa. Kun Conkel kuoli 1987, muisteltiin amerikkalaisissa amatöörilehdissä tätä ennätystä.
Voimme olla ylpeitä siitä erinomaisesta saavutuksesta, jonka perustajajäsenemme on aikoinaan aikaansaanut ja onnittelemme Lennaa näin ennakkoon kuuyhteyden 25-vuotisjuhlan kynnyksellä.

VHF- UHF-toiminta

Kerholle hankittiin vuonna 1985 2m työskentelyä varten laitteeksi Kenwood TS-700 ja 70cm alueelle TS770, jossa on myös 2m. Lisäksi rakennettiin satelliittityöskentelyä silmälläpitäen antennivarustus 12m korkeaan mastoon. Antenneiksi laitettiin 15 elementtiset ristiyagit molemmille alueille. Polarisaatioksi valittiin oikeakätinen pyörivä polarisaatio. Antennien normaalin käännön lisäksi tehtiin mahdolliseksi myös pystysuunnassa korotuskulman säätö eli "tiltti". Näin oli satelliittiasema valmis. Se ei kuitenkaan ollut riittävä kilpailutyöskentelyyn, sillä maston korkeus ja antennien vahvistus olivat liian vähäiset.

Kesäleirin -86 tuloksena saatuun 36m mastoon rakennettiinkin uusi antennivarustus kilpailu- ja DX-työskentelyä varten.
Koska tämä raskas masto oli kääntyvä, niin haluttiin varustaa nämä pienet ja usein nopeaa kääntelyä vaativat antennit erillisellä kääntölaitteella. Näin saatiin VHF-ja UHF-antennien kääntöalueeksi ruhtinaalliset 2x360 astetta. Tällä ei tietenkään ole käytännön merkitystä muuten kuin siinä, että VHF-antennin kääntäjän kuollut kohta voidaan asettaa mastoa kääntämällä mihin ilmansuuntaan tahansa.
Antenneiksi asennettiin 2x15 elementtiset yagit molemmille bandeille. Alastuloon laitettiin vahvaa syöttökaapelia (AJS- 50-17).

Oscar- ja muut satelliitit

Kerhon edellä kuvatuilla ristiyageilla on pidetty muutamia satelliittiyhteyksiä. Aktiviteetti on kuitenkin jäänyt lähinnä kokeilutasolle, koska varsinkin Oscar 10 toiminta, jota silmälläpitäen laitteisto hankittiin, on miltei koko ajan ollut epävarmaa.
Hyvin pian laukaisun jälkeen satelliitin rata asettui sellaiseen asentoon, jossa sen kautta työskentely pohjois-euroopasta oli kokonaan mahdotonta tai rajoittui vain muutamaan tuntiin vuorokaudessa. Nyttemmin, kun satelliitin rata olisi taas kääntynyt edullisempaan asemaan on satelliitin ohjaustietokoneessa ilmennyt vakavia vikoja, jonka seurauksena sen käyttö on erittäin rajoitettua.

Tätä kirjoitettaessa pitäisi uuden Oscarin (Phase III C) olla juuri laukaisuvaiheessa (kesäkuu 1988). Jos laukaisu onnistuu ja satelliitti asettuu lasketulle radalleen, sekä toimii odotetulla tavalla, meillä tulee olemaan kaikkien aikojen voimakkain satelliitti käytettävissä. Jos näin onnellisesti käy, lisääntyy epäilemättä kerhonkin aktiviteetti kokeiluasteelta todelliseen workintaan. Silloin olisikin syytä olla AMSATin jäsen. Asiaanhan kuuluu, että satelliittiä käyttävät ovat "herrasmiehiä" ja kuuluvat AMSA-Tiin, joka on rahoittanut ja järjestänyt satelliitit kaikkien käytettäviksi.

Kerholta on workittu jonkin verran myös venäläisiä satelliitteja, lähinnä RS7 ja RS8. Tähän antaa hyvät mahdollisuudet sama 2m ristiyagi, jolla kuunnellaan Oscareita. Vastaanottoa varten, joka tapahtuu 28 MHz:llä, kerholta löytyy perinteistä siihen soveltuvaa kalustoa.
Uudempia, japanilaista FUJI OSCAR ja venäläisiä RS10 ja RS11 satelliitteja ei sen sijaan ole kokeiltu. Kaikki RS-sarjan satelliitit sekä FUJI OSCAR ovat ns. matalalla radalla kiertäviä. Niiden kiertonopeus maapallon ympäri on noin 90 min. Siitä seuraa, että satelliitti on workittavissa korkeintaan 10-20min kerrallaan. Suuri kierrosnopeus yhdessä radan sivuttais-siirtymän kanssa aiheuttaa vaikeuksia paikantaa
kohta, josta satelliitti kulloinkin ylittää horisontin. Tämän laskemiseksi ja antennien suuntaamiseksi liikkuvaan kohteeseen, sekä taajuuteen vaikuttavan doppler-ilmiön eliminoimiseksi tarvittaisiin jonkinlainen tietokone, sekä tarkoitukseen kehitetty ohjelma.
Näitä ei kuitenkaan kerholla ole. Täten matalan radan satelliittien työskentely ei hankaluutensa takia ole saavuttanut innostusta.

Eräänä erikoisuutena voidaan mainita, että kerholta on pidetty yksipuolinen, automaatin satelliitissa vastaanottama yhteys avaruus-sukkulaan. Tämä tapahtui vuonna 1986?, jolloin saksalainen astronautti, joka oli myös amatööri aktivoi sukkulalentoa. QSOsta on saatu QSL !

Digitaaliset lähetyslajit

1983 Sakari Nylund OH1KH esitteli hankkimansa Sinclair ZX-81 kotimikron, jota voidaan pitää avauksena kerhon piirissä virinneeseen digitaalitekniikkaan.

v84 A Kiiski OH1PU piti kaksi esitystä, nimittäin "bitin vääntö" ja tiedonsiirtoliitännät. Tällöin sai jäsenistö vihiä siitä, miten tämäkin elektroniikan haara vaatii huomattavaa perehtyneisyyttä, jotta kykenisi itsenäisesti virittelemään laitteensa.

v85 Hankittiin Sakarin johdolla kerholle mikropohjainen RTTY asema. Anottiin ns. "Mailbox" lupaa, jota jouduttiin odottamaan pitkään, eikä sitä sitten lopulta koskaan tullut. Kuitenkin RTTY yhteyksiä pidettiin ja otettiin osaa kilpailuihin.

v86 hankittiin ensimmäiset pakettiradiot kerholle. Suomessa kehitetty niinsanottu OH-TNC painopiirilevy sai innostuneen vastaanoton, josta monet kerhon jäsenet rakensivat itselleen pakettiaseman. Kerholle anottiin pakettilupaa jota odotellessa jouduttiin ajamaan OH1KH ja OH1HS:n luvilla syksyyn asti. Pakettiradioasemaan kuuluu tavallinen amatööriasema antenneineen ja lisälaite, jossa on kaksi mikrosuoritinta. Lisälaite on kytketty kotimikroon, jossa on monitori. Sen ruutuun tulee kaikki lähetetty ja vastaanotettu teksti. Pakettimuotoinen lähetys saa nimensä siitä, että sanotaan paketiksi sitä muutaman sekunnin pursketta, joka sisältää kaiken kirjoitetun tiedon, jonka amatööri kulloinkin toiselle haluaa lähettää.

v87 oli alalla läpimurtovuosi. Vuosikertomuksessakin on toista sivua yksinomaan digitaalilähetyksestä: " Digitaaliset lähetyslajit on epäilemättä se toiminnan haara, jossa on otettu suurimmat edistysaskeleet kerholla". Niinpä OH1AF olikin ensimmäisten joukossa Suomessa, joka siirtyi RTTY:stä suoraan pakettiradioon. Sakarin OH1KH voimin ja johdolla pystytettiin digitaalinen toistinasema Enäjärvelle. Samoin toimi Sakarin valvonnan alla "Maildrop"-asema eli digitaalinen postilaatiko johon jäsenet voivat jättää kirjallisia viestejä. Pikku Sinclair todettiin pian liian vaatimattomaksi ja kokeiltiin MBL-ohjelmaa IBM AT-koneessa. Tällöin ruvettiin saamaan viestejä Mailboxiin myös muualta Suomesta. Muunmuassa SRAL:n bulletiini oli usein luettavissa jo perjantai-illalla. Koska ohjelma piti siihen joka päivä ladata, niin saatiin amerikkalainen W0RLI ohjelma sovitettua Mikro-Mikkoon, jonka Aimo antoi yhdistyksen käyttöön. Asiassa mukana olleet ovat uhranneet käyttöön saattamisessa satoja tunteja työtä. Kuten vuosikertomuksen kirjoittaja sanoo: "Nuo tunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä käyttötuntimäärä on alusta alkaen ollut suuri ottaen huomioon paikkakunnan pakettiradioasemien määrän (12)" SRAL on tehnyt aloitteen, digipeater asemien erikoisluvista, jollaista anottiin v88 alussa. RTTY eli Radio Tele Type ei ole unohdettu, sillä modella kerholta workittiin (OH1WM) toinen tila S.A.R.T.G. uudenvuoden kilpailussa, ja myös WAE RTTY osallistuttiin (OH1NOA). Uusien sääntöjen perusteella voi perusluokkalainenkin työskennellä 15m ja 40m alueilla RTTY:llä.

v88 Sakarin OH1KH johdolla on saatu pystytettyä digipeater asema entiseen ripiiterin QTH:n eli SOK:n Viljasiilon katolle. Kuitenkin "Mailbox" asema jouduttaneen pitämään valvojan kotona, koska kuten Sakari kerran kokouksessa sanoi: "sitä joutuu päivittäin potkimaan hereille". Sillä sen on otettava levylle pidetyt yhteydet ja myös voi levyt tulla täyteen suuresta tiedon eli "kirjeiden" määrästä. Silloin on aina poistettava vanhimmat, vähemmän luetut "kirjeet". Mukana olleena tiedän, että amatöörin mieli halajaa aina kokeilemaan jotakin uutta. Sellaista on ollut aikoinaan VHF,UHF, SHF, OSCAR, SSTV, RTTY, ja nyt sitten tämä pakettiradio.

Voimme todeta, että kerhomme tai kerhomme jäsenet ovat tälläkin alalla seisomassa OH-miesten eturivissä kun puhutaan amatöörien tekniikan kehittämispanoksesta.


©2007 Teljän Radioamatöörit ry

« edellinen ylös seuraava »
ylös
Page
Menu
ylös
Page
Menu

Powered by CMSimple | Template: ge-webdesign.de | Kirjaannu